Tammikuun loppupuoli sisälsi kaikenkaikkiaan paljon hyviä kokemuksia ja onnistumisia työrintamalla. Ajoinpa jopa urani pisimmän kyydinkin - lähemmäs 900km. Moinen onnenkantamoinen hyppäsi kyytiini hiljaisena tiistaiyönä ja kirjaimellisesti pelasti vuoroni. Asiakaskin osoittautui melkoiseksi persoonaksi ja matka sujui joutusasti. Toki samaa työvuoroa ajoin vielä seuraavana yönäkin, kun kotiin oli päästävä. Täytyy se vain vielä kerran sanoa, että tässä työssä ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti