Eräänä kesäyönä pahimpien baarin jälkeisten ruuhkien jälkeen sain kyytitilauksen keskustassa sijaitsevalle öisin suljetulle huoltoasemalle. Määränpäähän ajellessa ihmettelin itsekseni tilausta. Hämmennys lisääntyi paikalle saapuessa, kun missään ei näkynyt ketään yön viimeistä kulkijaa. Jäin kuitenkin odottelemaan huoltoaseman pihalle mahdollista asiakasta.
Hetken päästä nurkan takaa ilmestyikin nuori herrasmies seitinohuessa maistissa mäyriksen kera. Laitoimme oluet peräkonttiin, asiakas nousi kyytiin ja minä laitoin mittarin päälle. Hetken keskustelun jälkeen asiakas kuitenkin huomasi lompakkonsa unohtuneen kotiin. Koti sijaitsi huoltoaseman viereisessä kerrostalossa. Niinpä sovimme, että asiakas noutaisi lompakon ja minä odottelisin häntä samassa paikassa.
Aikaa kului, eikä asiakasta kuulunut takaisin. Hämmästelin tilannetta, olivathan asiakkaan oluetkin edelleen peräkontissa. Lopulta 15 minuutin jälkeen luovutin, hukka-ajo ja takaisin kopille.
Yö jatkui tunnin verran kyytejä ajellessa, kunnes viisi minuuttia ennen vuoron loppumista minut tilattiin jälleen suljetulle huoltoasemalle. Samainen herrasmieshän sieltä saapui ja hyppäsi kyytiin. Tiedustelin, että näinkö kauon hän oli olettanut minun odottavan pelkkää lompakon hakemista.
Suureksi huvitukseksi selvisi, ettei asiakas muistanut aiemmin tilanneensa taksia saati käyneensä kyydissäni. Hän kuitenkin ilostui kuulleessaan kaljojen olevan edelleen tallessa, maksoi kiltisti edellisen hukka-ajon ja vihdoin päästiin matkaan.
Viimeinen naurunremakka syntyi, kun asiakas määränpäässä kysyi josko muistaisin, miksi asiakas oli juuri tähän osoitteeseen halunnut. Onneksi hän oli maininnut kyydin alussa osoitteessa asuvan kaverinsa nimen, joten osasin kertoa.
Herrasmies lähti olutpäkin kanssa ja minä lähdin ajelemaan hymyssäsuin kohti kotia. Sattuman kautta kiva päätös hyvälle työyölle. Tällaista tuuria harvoin käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti