Jatkoa edelliseen...

Juuri kun pääsin hehkuttamasta kaunista lapin kesää, todisti se myös toisen puolensa. Muutaman tunnin kotiinpäin ajettuani pilvet lisääntyivät ja lopulta taivas repesi. Eikä tullut vettä ei, vaan räntää/lunta/mitälie. Olipa siinä sitten mukava ajella juhannus mielessä... Mutta nyt turvallisesti perillä ja suunta mökille :)

Lapin kesä

Mistä tietää olevansa lapissa? Aurinkolaseja täytyy käyttää yölläkin ajaessa.

Olen siis jälleen hieman pidemmällä kyydillä. Täältä kun kotiudun, niin alkavat juhannusvapaat!

En voisi olla paljoa tyytyväisempi :) Ihanaa tulevaa keskikesän juhlaa kaikille!

Juhlapäivä

Olen ihmeissäni ajankulusta. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee... Tänään havahduin blogin olemassaolon ja päivittämättömyyden lisäksi siihen, että 1. kesäkuuta oli juhlapäivä. Minulla tuli 6 vuotta täyteen taksin ratissa. Näihin vuosiin on mahtunut paljon hyvää ja huonoa, mutta olen edelleen pääasiallisesti tyytyväinen ammatinvalintaani. Huolimatta siitä, että kuulen lähes päivittäin mielipiteitä siitä, miten minun kannattaisi opiskella ja "hankkia oikea työ". Edelleen olen samaa mieltä kuin aiemmin - jos olen onnellinen ja tyytyväinen, niin miksi tilannetta kannattaisi muuttaa vain yleisen mielipiteen ja muiden miellyttämisen takia?

Älkää hukatko elämäänne mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä. Ja varsinkaan niihin ihmisiin, jotka eivät arvosta teitä sellaisena kuin olette!

Näinpä.

Yön ainoa valopilkku

Taksin täti on kerrankin reaaliajassa! Keskiviikkoyötä valvomassa aamukuuteen asti. Mutta missä ovat kaikki yön kulkijat? Kadut tyhjillään. "Ei mishään, ei kethään" niinku lapinmies mahdollisesti asian muotoilisi. Tässä sitä nyt sitten nyhjötetään ja odotellaan... Kirjaimellisesti yön ainoana valopilkkuna.